Alueen muita kohteita
Alueen muita kohteita
Flyykärinpäässä Martinhaudanojan varressa on ruoho- ja heinäkorpea, metsäkortekorpea ja lehtomaista metsää. Martinhaudanoja virtaa syvällä uomassaan ja ojan varsi poikkeaa kasvillisuudeltaan ympäristöstään rehevyytensä vuoksi. Ojan varren puusto ei ole täysin luonnontilaista, vaan on melko nuorta. Arvokkaana kohteena on rajattu kartoitettu Kilpisjärventien länsipuolinen alue. Pienvesien välittömät lähiympäristöt ja rehevät korvet kuuluvat metsälain mukaisiin erityisen tärkeisiin elinympäristöihin. Havumetsävyöhykkeen kangasmaiden purot ovat luontotyyppien uhanalaisuusluokituksen mukaan Pohjois-Suomessa silmälläpidettäviä (NT) ja koko maassa vaarantuneita (VU)
Martinhaudanojan uoma on luonnontilainen, mutta länsipäässä ojaa on kaivettu ja siihen laskee metsäojia. Ojan varrella on korpea. Martinhaudanojan varrella kasvaa lapinleinikkiä, joka on luontodirektiivin liitteen IV laji. Metsälain (10 §) mukaisia erityisen tärkeitä elinympäristöjä ovat purojen ja pysyvän veden juoksu-uoman muodostavien norojen välittömät lähiympäristöt) ja ruoho- ja heinäkorvet. Ruoho- ja heinäkorvet ovat uhanalaisuudeltaan koko maassa vaarantuneita ja Pohjois-Suomessa silmälläpidettäviä.
Vähä-Outilanvaaran alaosassa on kuusivaltaista lehtoa. Tuoreet lehdot ovat metsälain (10 §) mukaisia erityisen tärkeitä elinympäristöjä.
Tuoreet keskiravinteiset lehdot ovat uhanalaisuudeltaan koko maassa vaarantuneita ja Pohjois-Suomessa silmälläpidettäviä. Kohde 6 Lapinleinikkiä kasvaa Vähä-Outilanvaaran länsirinteessä puron varrella. Puro saa alkunsa rinteestä, jossa on lähdevaikutusta ja tihkupintaa. Puroa reunustavat korvet. Metsälain (10 §) mukaisia erityisen tärkeitä elinympäristöjä ovat pienvesien välittömät lähiympäristöt, (lähteiden, vähäpuustoisten lähteikköjen ja tihkupintojen välittömät lähiympäristöt, purojen ja pysyvän veden juoksu-uoman muodostavien norojen välittömät lähiympäristöt) ja ruoho- ja heinäkorvet. Ruoho- ja heinäkorvet ovat uhanalaisuudeltaan koko maassa vaarantuneita ja Pohjois-Suomessa silmälläpidettäviä.
Kuuroskosken pohjoispuolella pieni lampi ympäristöineen on arvokas luontokohde. Ilmakuvan mukaan lammen on tulvavaikutteinen. Kasvilisuus on kastikka- ja saravaltaista. Ylempänä on kiilto- ja pohjanpajua.
Kuoppalantien pohjoispuolella Kahiojan rannassa on lehtomaista sekametsää, joka poikkeaa muusta luonnosta. Puusto on kuusivaltaista sekametsää. Aluskasvillisuuteen kuuluu mm. metsäalvejuuri, metsäimarre, sudenmarja ja oravanmarja.
Tuoreet keskiravinteiset lehdot ovat uhanalaisuudeltaan koko maassa vaarantuneita ja Pohjois-Suomessa silmälläpidettäviä. Alue on rajattu muuna huomionarvoisena luonnon monimuotoisuutta lisäävänä kohteena. Metsikön länsipuolella on metsälaidun.
Jaukkurinojan varsi kohteen pohjoispuolella on perinnebiotooppia (Hjelt 2013). Jaukkurinojan varsi peltoineen on myös maakunnallisesti arvokas lintualue.
Huomionarvoisena kohteena on rajattu Tornionjokivarresta Nautapuojinsaaren kohdalta monilajinen tuore niitty, joka on joskus ollut laitumena. Lajistoon kuuluu mm. metsäruusu, kataja, mesimarja, rantatädyke, keltaängelmä ja heinät. Rannassa kasvaa tuomea ja pajua. Ranta-alue ja peltoja laajemmin kuuluu perinnebiotooppiin (Juntunen 2005).
Rousunvaaran pohjoispuolella on lähde, jonka ympärillä on lehtoa. Lähdettä käytetään tai on käytetty vedenottoon, eikä lähde ole luonnontilainen. Kasvillisuus ympärillä on kuitenkin rehevämpää, pohjakerroksessa on lehtisammalia. Puusto ei ole luonnontilaista. Lähteen ympäristö poikkeaa kuitenkin ympäristöstään. Alue on rajattu muuna huomionarvoisena luonnon monimuotoisuutta lisäävänä kohteena.
Rousunvaaran alarinteellä on kuusivaltaista lehtomaista metsää, jossa on runsaasti lahopuuta. Aluskasvillisuudessa on varpujen lisäksi mm. kieloa ja metsäimarretta.
Metsä rajoittuu alapuoliseen peltoon. Pellon reuna on metsittynyt ja aluskasvillisuus rehevää monilajista niittyä. Puustossa on mmm. vanhoja raitoja, koivua ja haapaa. Tuoreet keskiravinteiset lehdot ovat uhanalaisuudeltaan koko maassa vaarantuneita ja Pohjois-Suomessa silmälläpidettäviä. Alue on rajattu muuna huomionarvoisena luonnon monimuotoisuutta lisäävänä kohteena. Kohde 19 Rousunvaaran rinteellä on entinen pelto, jonka yläosassa on kuivaa monilajista niittyä. Lajistoon kuuluu mm. aho-orvokki, tuoksusimake, silmäruoho, siankärsämö, ahosuolaheinä, pikkulaukku, niittyleinikki, heinät, huopakeltano ja silmälläpidettävä ahokissankäpälä. Alue on rajattu muuna huomionarvoisena luonnon monimuotoisuutta lisäävänä kohteena. Pellon alaosa on rehevämpää tuoretta niittyä. Kohde 20
Vuennonkoskella on kivikkoa ja matalakasvuista tulvaniittyä, jonka jäät ja vedenkorkeuden vaihtelu pitävät avoimena. Lajistoon kuuluu mm. kultapiisku, siankärsämö, rantatädyke, tunturikurjenherne ja heinät, kuten kastikat. Kuivat pienruohotulvaniityt ovat Suomen luontotyyppien uhanalaisuusluokituksen mukaan sekä Pohjois-Suomessa että koko maassa äärimmäisen uhanalaisia. Niityn yläreunalla on tulvauomia ja lehtomaisen metsän reunassa lahopuuta. Alue on rajattu muuna huomionarvoisena luonnon monimuotoisuutta lisäävänä kohteena.
Vyönisaari Niittysaari Kainuunkylän tulvaniittysaarissa on valtakunnallisesti arvokas perinnemaisemakohde. Alueella on märkiä ja kosteita tulvaniittyjä. Kuivemmat niityt ovat pensoittuneet. Saarilla kasvaa myös metsää.
Huomionarvoisia lajeja ovat koiranvehnä, pohjanängelmä, rantanätkelmä, nurmitatar, kullero, rantatädyke ja uhanalainen jokipaju.
Pekanpään tulvaniityt on maakunnallisesti arvokas perinnemaisemakohde. Kasvillisuus on suursaratulvaniittyä ja heinätulvaniittyä. Jokipajua kasvaa huomionarvoisena lajina.