Kasvillisuusvyöhyke

Ylitornion alue kuuluu keskiboreaaliseen kasvillisuusvyöhykkeeseen (Kalliola 1973).

Metsät ovat enimmäkseen mäntyvaltaisia sekametsiä, mutta jokivarren rehevämmillä mailla on myös tuoreita ja jopa lehtomaisia metsiä.
Joen rannat ovat suurimmaksi osaksi tulvaniittyä. Kasvimaantieteellisen aluejaon mukaan Tornionjoen vesistöalueen eteläisimmät ilmastoltaan edullisimmat osat Vittangin ja Lainion seudulle asti kuuluvat keskiboreaaliseen kasvillisuusvyöhykkeeseen. Pohjoisemmat osat kuuluvat pohjoisboreaaliseen vyöhykkeeseen.
Suotuisten ilmasto-olosuhteiden sekä jokavuotisten tulvien lannoittavan vaikutuksen johdosta jokilaakson kasvillisuus on rehevää ja monipuolista.
Lisäksi osa alueella esiintyvistä kasvilajeista on riippuvaisia tulvaveden aiheuttamista eroosion ja erityisesti jäidenlähdön aiheuttamista kivennäismaapaljastumista.

Kainuunkylän saaria hallitsevat märät ja kosteat tulvaniityt sekä tuoreet ja kuivat tulvaniittytyypit, jotka ovat useimmiten voimakkaasti pensoittuneet. Alueella on havaittavissa useita eri tulvaniittyjen kasvillisuustyyppejä, jotka muodostavat vyöhykkeitä tai mosaiikkimaisia osa-alueita.

Kainuunkylän kasvillisuutta on kartoitettu todella kattavasti vuonna 1974 (Koutaniemi 1976). Märillä niityillä vallitsevat suursarat, vesi- ja viiltosara.
Hieman kuivemmat alueet ovat heinä- ja suurruohotulvaniittyjä, joilla kasvaa korpikastikkaa, ruokohelpeä, mesiangervoa, ängelmiä sekä nurmilauhaa. Kaikkein kuivimmilta alueilta löytyy paikoin pienruohotulvaniittyjä, joilla kasvaa kieloa, koiranvehnää ja kultapiiskua.

Kuivimmat alueet ovat kuitenkin pensoittuneet perinteisten maankäyttömuotojen, laidunnuksen ja niiton, loputtua. Pahiten niittyalueita pensoittavat kiilto- ja pohjanpaju, mutta myös koivu on vallannut alaa. 

Saarten metsäisillä alueilla sekä saarten ja tulvauomien kuivemmilla ranta-alueilla kasvaa edellä mainittujen lisäksi myös mäntyä, kuusta, pihlajaa sekä leppää, tuomea ja halavaa.
Kuusisaaren metsäalueen kenttäkerroksessa esiintyy jo selviä metsälajeja, kuten metsälauhaa ja -ruusua sekä ruohokanukkaa ja useita saniaislajeja.
Luontotyypin 'pohjoiset boreaaliset tulvaniityt' edustavuus alueella ei ole paras mahdollinen tulvaniittyjen pensoittumisen ja perinteisten maankäyttömuotojen loppumisen vuoksi.
Kasvillisuus on kuitenkin paikoin edustavaa ja runsaslajista, ja alueen tulvavaikutus on myös säilynyt luontaisena. Tällä hetkellä luontotyypin luonnontila alueella luokitellaan kohtalaiseksi (Kääriäinen 2003).