Torniolaakso

Torniolaakso

Tornionjokilaakson luonnonolosuhteet ovat ainutlaatuiset!

Vapaana virtaava joki kuljettaa mukanaan lietettä ja kasaa sitä muuttaen jatkuvasti rantojen ja saarten muotoa. Jäiden ja tulvien aiheuttaman eroosion ja virtaavan veden tuoman lietteen ansiosta rannoilla kasvaa aivan erityinen kasvilajisto.
Myös alueen pitkä maataloushistoria on tuonut lajistoon oman lisänsä.
Luonnon monimuotoisuuden kannalta tärkeät jokivarren perinnebiotoopit ovat kuitenkin maankäytön muuttumisen takia köyhtyneet ja kasvamassa umpeen.
Perinteisen niitty- ja ketokasvillisuuden säilyminen on enää muutamien hoidettujen laitumien ja niittyjen varassa.
Ylitornion alue kuuluu keskiboreaaliseen kasvillisuusvyöhykkeeseen (Kalliola 1973).
Metsät ovat enimmäkseen mäntyvaltaisia sekametsiä, mutta jokivarren rehevämmillä mailla on myös tuoreita ja jopa lehtomaisia metsiä.
Joen rannat ovat suurimmaksi osaksi tulvaniittyä.

Tornionjokilaakso rannikolta Pellon korkeudelle saakka on suurimmaksi osaksi maatalouden muovaamaa kulttuurimaisemaa.
Tornionjoki on arvokas vaelluskalajoki, sillä Suomessa on Tornionjoen lisäksi enää Simojoessa luonnonvaraisesti lisääntyvä Itämeren lohikanta. Jokeen nousee kutemaan myös meritaimen ja vaellussiika. 

Tornionjokilaakson itäpuolella kohoavat korkeat vaarat, kuten kaava-alueen pohjoisosassa Etuinen Kattilavaara, Iso Himovaara, Vähä Himovaara ja huomattavimpana Aavasaksa, johon matkaa 10 km.

Kaava-alueen eteläosan itäpuolella sijaitsevia vaaroja ovat Palovaara ja HuitaperiRiisperi. Vaarojen rinteillä on kangasmetsien lisäksi tuoreita lehtoja. Tänne matkaa reilu 20 km.

Purojen ja norojen varsilla on reheviä korpia.

Rinteillä on myös lähteitä, joiden ympäristössä kasvillisuus on rehevää.

Vaarojen rinteillä on myös laajoja hakkuita ja taimikoita. Vaarojen lailla ja rinteillä on avokallioita ja kivikoita, josta huomattavimmat ovat Aavasaksan rinteillä.

Ylitornio sijoittuu suokasvillisuuden aluejaossa Perä-Pohjanmaan aapasoiden suovyöhykkeeseen. Kaava-alueella ei ole laajoja avosoita, koska soita on kuivattu ja otettu viljelykäyttöön sekä metsäojitettu.

Soista aluetta on Kaulirannan ja Aavasaksan välinen alavampi maasto.
Tällä alueella on myös avoimia nevoja. Suotyypit vaihtelevat mäntyvaltaisista rämeistä ja rämemuuttumista kuusivaltaisiin korpiin. Luhtaisia soita esiintyy vesistöjen varsilla.

Tengeliöjoen varressa on vaihdellen viljelyalueita ja metsiä.

Saarissa ja alavilla rannoilla on tulvaniittyä- ja pensaikkoa.  

Norbottenin maakuntakukka on mesimarja.