Uhanalaiset kasvit
Uhanalaiset kasvit
Portimojärven länsirannalla on pieni soistumassa oleva lahti, jonka rannalla on pajuluhtaa. Ylempänä on pieni hyvin vetinen avosuo. Suon poikki kulkee sähkölinja. Pajuluhdat ovat Suomen luontotyyppien uhanalaisuusluokituksen mukaan koko maassa silmälläpidettäviä (NT). Pohjois-Suomessa ne eivät ole uhanalaisia.
Pajuluhta on metsälain tarkoittama erityisen tärkeä elinympäristö.
Lapinleinikki on luonnonsuojelulain mukaan rauhoitettu ja Suomen vastuulaji.
Lapinleinikki ei ole uhanalainen. Sen kasvupaikkoja ovat puronvarret, lähteiden ympäristöt ja ruoho- ja heinäkorvet. Lapinleinikistä on havaintoja kaava-alueen pohjoisosan Iso Himovaaran alarinteiltä. Maastokäynnillä lapinleinikkiä havaittiin Tengeliöjoen pohjoisrannalla, jossa sitä kasvoi ojitetussa korvessa.
Tornionlaakson seudulla esiintyy putkilokasvien lisäksi myös harvinaista sammallajia, tulvasammalta (Myrinia pulvinata), joka on luokiteltu silmälläpidettäväksi. Jokakeväisillä tulvilla on tärkeä merkitys tulvasammaleelle, joten joen säännöstely olisi todennäköisesti kohtalokasta tulvasammalesiintymille.
Luonnonsuojelulain mukaan rauhoitettu valkolehdokki kukki Hiekkalantien varressa sähkölinjan alla. Valkolehdokki ei ole uhanalainen.
Valkolehdokki on yleinen Etelä- ja KeskiSuomessa, mutta harvinaistuu pohjoista kohti.
Uhanalaisuudeltaan erittäin uhanalaista (EN) pohjansorsimoa kasvaa Suomessa vain Tornionjokivarressa Ylitorniolla ja Liminganlahdella Perämerellä. Sen kasvupaikkoja ovat suojaiset lahdenperukat ja jokivarret, jossa se kasvaa vesirajassa.
Pohjansorsimoa kasvaa Kainuunkylän saarissa.
Jokilaakson alueella kasvaa runsaasti silmälläpidettävää (NT) jokipajua (Salix triandra), joka viihtyy joenrannoilla tulvien ja jäiden vaivaamilla alueilla.
Silmälläpidettäväksi luokiteltu jokipaju muodostaa paikoin tiheitä kasvustoja saarten rannoille. Jokipajukot sitovat maata ja toimivat lintujen pesäpuina. Perinteisestä maankäytöstä, kuten laidunnuksesta, ja ruotsalaisomistuksessa olevalla luoteissaarella laidunnusta onkin ollut yhtäjaksoisesti useamman vuosikymmenen ajan.
Jokipajua kasvaa Suomessa yleisimmin Tornio- ja Kemijoen varsilla. Kasvupaikat ovat tulvarantoja.
Uhanalaisuusluokituksessa silmälläpidettäväksi (NT) luokiteltua ahokissankäpälä kasvaa useassa paikassa eri puolilla kaava-aluetta; Raanujärventien, Muurolantien, Kuuroskoskentien ja Torniontien varrella, Rousunvaarassa kedolla ja Kaulirannassa urheilukentän ympäristössä. Laji ei ole kaava-alueella erityisen yleinen.
Ahokissankäpälä on vähentynyt avointen ja kuivien kasvupaikkojen vähentyessä.
Alueellisesti uhanalaista (RT) tunturikiviyrttiä kasvaa Eliölajit-tietokannan mukaan Aavasaksan alueella. Lajin kasvupaikkoja ovat kallionraot, jyrkänteet ja soraikot. Tunturikiviyrtti on kalkinsuosija.
Levinneisyydeltään se on Suomessa pohjoinen ja itäinen laji.
Luontodirektiivin liitteen IVa lajeihin kuuluu myös perämerenmaruna. Uhanalaisuudeltaan laji on äärimmäisen uhanalainen (CR). Perämerenmaruna on erityisesti suojeltava laji ja Suomen vastuulaji ja lisäksi se on luonnonsuojelulain mukaan rauhoitettu. Suomessa
perämerenmarunalla on jäljellä enää vain yksi geneettisesti puhtaana pidetty esiintymä Perämeren kansallispuiston Vähä-Huiturin saaressa. Perämerenmarunan taksonomiaa ja sukulaisuussuhteita ei ole vielä selvitetty loppuun saakka.
Perämerenmarunaa, sen eriasteisia risteymiä, kasvaa ratapenkoilla ja valtateiden varsilla Ouluun ja Vaalaan asti, pohjoisessa Pellon Juoksenkiin ja Kemijärvelle.
Perämeren pohjukassa ja ilmeisesti myös aivan Tornionjoen alajuoksulla esiintyy perämerenmarunaa (Artemisia campestris spp. bottnica). Perämerenmaruna on niin sanottu kotoperäinen laji, jota esiintyy vain tietyllä suppealla alueella eikä sen lisäksi missään muualla maailmassa. Perämerenmaruna on luokiteltu äärimmäisen uhanalaiseksi (Puro-Tahvanainen ym. 2001).